Siitä huolimatta teollisuudessa puhallin mitoitetaan usein pelkästään suurimman mahdollisen maksimikuorman mukaan. Tämän lisäksi laskelmiin tyypillisesti inhimillisistä syistä useita päällekkäisiä varmuuskertoimia, mikä johtaa lähes poikkeuksetta laitteen ylimitoitukseen.
– Jos puhallin valitaan yli- tai alimitoitettuna, se toimii hyötysuhdekäyränsä epäoptimaalisella alueella. Tämä saattaa aiheuttaa sakkausta, ylimääräistä värinää ja lyhentää pahimmillaan laakerointien käyttöikää merkittävästi, sanoo Ilot Oy:n teollisuuspuhallinten asiantuntija Pekka Kotiranta.
On tärkeää, että puhallinta valittaessa käydään läpi erilaiset prosessitilanteet ja niiden osuus kokonaiskäyttöajasta, jolloin paras puhallin voidaan optimoida kyseiseen prosessiin.
Ilot Oy:n asiantuntijat analysoivat prosessimuuttujat tapauskohtaisesti ja määrittävät optimoinnin pohjaksi todellisen laitoskäyrän. Tämän datan perusteella valitsemme Ferrari Ventilatorin kattavasta valikoimasta puhallintyypin, joka minimoi järjestelmän elinkaarikustannukset ja energiankulutuksen juuri kyseisessä sovelluksessa.
2. Mitoituksessa huomiotavat päämuuttujat
Mitoituksessa on huomioitava kolme dynaamista päämuuttujaa:
- Tilavuusvirta (Q, m^3/s): Prosessin vaatiman ilman tai kaasun todellinen määrä käyttötilanteessa.
- Kokonaispaine-ero (Δp_t, Pa): Järjestelmän kanaviston, suodattimien, lämmönvaihtimien ja muiden komponenttien aiheuttama vastus (painehäviö). Mitoituksessa kokonaispaine jakautuu staattiseen paineeseen (Δp_s) ja dynaamiseen paineeseen (Δp_d). Erityisesti korkeapainesovelluksissa dynaamisen paineen osuus ja liitäntähäviöt korostuvat.
- Kaasun tiheys (ρ, kg/m^3): Lämpötila, kosteus, korkeusasema ja kaasukoostumus vaikuttavat tiheyteen merkittävästi. Esimerkiksi prosessikaasun lämpötilan nousu laskee tiheyttä, mikä muuttaa puhaltimen paineentuottokykyä.
3. Energiakustannusten minimointi
Puhaltimet kuluttavat usein merkittävän osan teollisuuslaitoksen sähköenergiasta. Jo 5–10 % parannus kokonaishyötysuhteessa tuo tuhansien tai kymmenien tuhansien eurojen vuotuiset säästöt jatkuvakäyttöisissä (24/7) prosesseissa.
Puhaltimen akseliteho (P_w, kW) määräytyy kaavalla: (Q x ptot) / hyötysuhde:
P_w=(Q⋅Δp_t)/(η⋅1000)
Kaavassa η on puhaltimen kokonaishyötysuhde.
Käyttämällä korkean hyötysuhteen Ferrari Ventilatori -keskipakopuhaltimia ja aksiaalipuhaltimia varmistetaan, että siipipyörän geometria ja aerodynamiikka on optimoitu juuri kyseiselle virtausalueelle. Tämä minimoi järjestelmän ominaistehon.
Parhaan hyötysuhteen siipipyörät on suunniteltu puhtaille kaasuille. Ferrari Ventilatorin valikoimasta löytyy korkean hyötysuhteen siipipyörävaihtoehtoja myös likaisille kaasuille.
Esimerkiksi savukaasusovelluksissa voidaan hyödyntää erikoisgeometriaa, jolla saavutetaan lähes puhtaan kaasun puhaltimien hyötysuhdetaso. Tällä ratkaisulla saavutetaan jatkuvakäyttöisissä prosesseissa helposti kymmenien kW:n tehosäästöt.
Puhtaan tai lievästi pölyisen ilman prosesseissa energiatehokkuus maksimoidaan taaksepäin kaarevilla siivillä varustetuilla suoravetoisilla puhallinsarjoilla (kuten Ferrari FQ tai FR), joiden mekaaninen hyötysuhde nousee parhaimmillaan yli 85 prosentin.